Chimichurri on raaka kastike, jota käytetään yleensä grillatun lihan tai kasvisten kanssa, mutta sopii se moneen muuhunkin ruokaan.
Raakuus ei tarkoita tässä tulisuutta vaan kypsentämättömyyttä – maku on varsin pehmeän yrttinen, jopa pestomainen.

Kyselin juuri Instagramissa ja uutiskirjeessä toivoisitteko enemmän eksotiikkaa ja reissureseptejä vai vinkkejä vartissa valmiisiin arkiruokiin.
Kumpiakin toivoitte ja yksi kommentoi kaipaavansa sekä mausteita että nopeutta, toinen taas totesi, ettei pistäisi pahakseen vaikka herkullisemmatkin ruuat valmistuisivat vauhdilla.

Chimichurri on kastike, joka täyttää kaikki nuo toiveet.
Se on helppo ja nopea valmistaa, mutta tuo myös eksoottisia sävyjä ja mausteisuutta perusruokiinkin.

Mistä tuli chimichurri?

Todennäköisesti Argentiinasta, mutta minun tapauksessani Lufthansan lennolta.

Harvemmin lentokoneruokaa pääsee kehumaan, mutta pääsiäiseksi Suomen kotiin lentäessäni söin leivän, jonka kastike oli niin hyvää, että sitä piti tehdä heti myös kotona.
Lufthansan chimichurri oli yhdistetty kanaan, joten kanan kanssa mekin sitä ensimmäisenä kokeilimme.

Chimichurria pidetään argentiinalaisena tai uruguyalaisena ja niiltä kulmilta se onkin levinnyt kaikkialle Etelä-Amerikkaan.
Kastikkeen alkuperä saattaa silti olla eurooppalainen – tai vähintään sen nimi.
Chimichurri nimenä tullee baskin kielen suunnilleen sekamelskaa tarkoittavasta sanasta tximitxurri (lausutaan käytännössä samalla tavalla).

Argentiinaan 1800-luvulla muuttaneet baskit todennäköisesti siis kehittelivät koko chimichurri-kastikkeen tai ainakin nimesivät sen.
Niin tai näin, herkullista se on!

Yrtit ovat pakollisia, korianteri ei

Makustelin mielessäni mitä ainesosia lentoyhtiön leivän kastikkeessa oli ja mikä teki siitä erityisen maukkaan.
Yrttisyys on avainsana, lehtipersilja tärkeä ainesosa.

Lufthansan versiossa todennäköisimmin ei ollut monen inhoamaa korianteria, mutta itse halusin sitä mukaan tuomaan monipuolisempia sävyjä.
Enkä vähiten siksi, että Belgradissa korianteria on jostakin käsittämättömästä syystä erittäin vaikea löytää.

Hauskasti tätä kirjoittaessani Facebook kilautti ilmoituksen. Joku oli tykännyt pari vuotta vanhasta postauksestani Belgradin expatien ryhmässä. Vinkkasin siinä lähitorimme yrttikauppiaan korianterivarannoista.

Jos kuulut niihin, joiden mielestä korianteri maistuu saippualta, jätä se pois. Ei sitä ole monessakaan alkuperäiseksi kutsutussa chimichurri-reseptissä.

Sekametelikastike torjuu hävikkiä

Chimichurri kuuluu niihin ruokiin, joista jaetaan ns. autenttisia reseptejä ja jokaisen oma on tietenkin se aito ja ainoa oikea.
Vaikka itsekin haluan klassikkoruokien nimissä puhuttavan vain niistä alkuperäisistä resepteistä, chimichurrin kohdalla siinä on jo lähtökohtaisesti virhe.
Jo nimi viittaa siihen, että tähän kastikkeeseen laitetaan sitä mitä sattuu käsillä olemaan.
Ja sitten vain pilkotaan ja sekoitetaan ainesosat yhteen.

Itseäni tämä tapa viehättää kovasti kaikessa ruuanlaitossa. Tehdään sitä mitä kaapista tai kellarista löytyy, sesongin mukaan, sen mukaan mitä edelliseltä aterialta on jäänyt yli. Se on hävikintorjuntaa.

On aivan turha ostaa maustepurkkia, josta tarvitset vain lusikallisen. Korvaa mieluummin se jollakin muulla tai jätä kokonaan pois. Reseptejä ei tarvitse noudattaa orjallisesti.
Oikaistessasi jonkin ainesosan kohdalla voit myös olla aivan varma, että sellainenkin versio reseptistä jostain päin maailmankolkkaa löytyy.

Olenkohan tunnustanut tätä aiemmin?
Olen omistanut kasapäin keittokirjoja elämäni varrella, mutten ole liiemmin seurannut reseptejä. Hyödynnän kuvia inspiraation lähteinä omiin kokeiluihini. Nykyään saman asian ajaa Pinterest.
(Pääset muuten vakoilemaan tililleni tallentamiani kuvia täältä.)
Kannustan siis luovuuteen ruuanlaitossa. Jos joku ei toimi, ei sitä tarvitse toista kertaa tehdä.
Makuasioista on muutenkin kyse.

Kerron tässä nyt kuitenkin pari kokeilemaamme chimichurri-versiota, ettet päädy ihan kaikkea punajuuresta parsaan omaasi pilkkomaan.
Lähdetään siis liikkeelle siitä mitä chimichurrissa yleisesti käytetään.

Chimichurrin ainekset & valmistus

Chimichurri muistuttaa paljon pestoa, mutta toisin kuin pestoon, chimichurriin ei tule basilikaa, vaan pääraaka-aine on lehtipersilja.
Muita oleellisia ainesosia ovat punaviinietikka, oliiviöljy ja melkein mitkä tahansa yrtit, sekä valkosipuli.

Chimichurri on nopea valmistaa, aikaa kuluu vain pilkkomiseen.

1. chimichurrin ainekset

• tuoretta lehtipersiljaa 1 nippu
• tuoretta korianteria 1/2 nippu
• oliiviöljy 1 dl
• punaviinietikka 1/2 dl
• puolikkaan sitruunan mehu
• valkosipuli 2 kynttä
• ripaus tuoretta chiliä (chilihiutaleita tai paprikajauhetta käytetään yleisesti)
• sipulia n. 1/3 kpl (meillä oli keltasipulia, mutta punasipuli tai shalottisipuli toimisi paremmin)
• ripaus suolaa ja mustapippuria

Pilko kaikki ainekset pieneksi silpuksi terävällä veitsellä ja sekoita ne yhteen nesteiden kera.

Me pilkomme ainekset käsin, koska mielestäni maku on sillä tavoin parempi, ja tykkään muutenkin käsin leikkaamisen jättämästä rouheudesta.
Jos pilkkominen ei huvita, tee kuten moni muu ja heitä ainekset tehosekoittimeen, ei se mikään synti ole.

Ensimmäisen chimichurrimme söimme (sopiviksi suupaloiksi pilkottujen) paistettujen kananrintafileiden ja tagliatelle-pastan kanssa.
Maku oli oikein mainio, mutta mielestäni sipulisuus olisi sopinut paremmin grillatun pihvin kuin kanan kanssa.
Teemme taatusti uudelleen juuri tätä versiota sen pihvin kanssa.

2. chimichurri on hienosäätöä

Ennen ensimmäisen chimichurrimme kokeilemista pihville, halusimme säätää vielä tasapainoisempaa ja paremmin kanalle sopivaa versiota.

Toisella kerralla jätimme sipulin kokonaan pois ja lisäsimme kolmannen valkosipulin kynnen.
Lehtipersilja ja korianteri eivät silti riittäneet mielestäni vieläkään tuomaan tavoittelemaani runsasta yrttimäisyyttä ja pestomaista pehmeyttä.

Kolmatta kertaa emme ole vielä kokeilleet, mutta suosittelisin lisäämään esimerkiksi oreganoa reilusti. Näin aiomme tehdä ensi kerralla.
Muutkin yrtit käyvät, chimichurri ei ole vaatelias, käytä sitä mitä sinulla sattuu olemaan. Esimerkiksi basilika toiminee oikein hyvin.

Punaviinietikkaa käyttäessä sitruunakaan ei ole välttämätön, etenkin jos tavoittelet pehmeyttä ja vähempää hapokkuutta.

Öljyinen kastike ei muuten ollut ihan täydellinen match tagliatellelle. Toisella kerralla valitsimme pennen, joka imaisee paremmin kastikkeen, eikä myöskään pakene öljyisenäkään haarukkaa.

Kumpi tahansa näistä versioista sopisi mainiosti myös pastasalaatin kastikkeeksi tai oikeastaan minkä tahansa salaatin.
Argentiinalaiset käyttävät chimichurria grillatun lihan lisäksi myös grillattujen kasvisten maustamiseen.
Chimichurri on siis varsin monikäyttöinen kastike.

Vinkki:

Voit valmistaa chimichurria kerralla isommankin määrän. Se säilyy jääkaapissa ainakin viikon verran.

Oletko tehnyt chimichurria? Jaa oma reseptisi kommenteissa!